Psykoterapeutti

Psykoterapeutilla tarkoitetaan erityiskoulutuksen saanutta henkilöä, jolle sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto eli Valvira (ennen TEO eli Terveydenhuollon oikeusturvakeskus) on myöntänyt oikeuden käyttää psykoterapeutin ammattinimikettä.

Psykoterapeutin nimikkeen saamiksi on joitakin edellytyksiä.
- Ensinnäkin terapeutiksi hakeutuvalla tulee olla soveltuva taustatutkinto. Psykoterapeutin taustakoulutus voikin olla ammattikorkeakoulupohjainen 3-4 vuotta kestävä koulutus tai pitkiä akateemisia koulutuksia. Tavallisimmin taustakoulutus on terveydenhoito- tai sosiaalialalta, psykologiasta tai teologiasta.
- Lisäksi psykoterapeutilla tulee olla työkokemusta mielenterveystyöstä ennen psykoterapiakoulutukseen hakeutumista.

Psykoterapiakoulutukseen sisältyvät

• teoriaopinnot
• tiiviin työnohjauksen tuella tehdyt koulutusterapiat ja
• terapeutiksi opiskelevan oma psykoterapia, jonka laajuus vaihtelee suuresti eri viitekehyksissä.

Psykoterapeuttikoulutuksia on kolmen laajuisia:

• erityistason koulutus (ET, koulutuksen kesto yleensä 3 vuotta)
• ylemmän erityistason koulutus (YET, yleensä yksi vuosi koulutusta erityistason jälkeen) ja
• vaativan erityistason koulutus (VET, yleensä erityistason jälkeen vähintään kolmen vuoden koulutus).

Psykoterapeutilla tulee olla koulutus juuri siihen psykoterapiamuotoon, jota hän tarjoaa. Toisin sanoen esimerkiksi ryhmäpsykoterapiaa voi tehdä vain ryhmäpsykoterapiakoulutuksen saanut terapeutti.

Kela ylläpitää kahta palveluntuottajarekisteriä

- Toisessa rekisterissä on lista terapeuteista, joilla on oikeus antaa Kelan kuntoutusmäärärahoista tuettua psykoterapiaa.

- Toisesta Kelan rekisteristä löytyy luettelo vaativan kuntoutuksen palveluntuottajiksi hyväksytyistä terapeuteista.

- Molemmat rekisterit löytyvät samasta linkistä, sinun pitää haun aluksi ruksittaa kumpaa listaa olet haluamassa selata. 

Psykoterapia

Sana psyyke tarkoittaa sielua ja mieltä, ihmisen sisäistä maailmaa. Terapia tarkoittaa hoitamista. Psykoterapia voidaan näin ymmärtää työskentelyksi, jolla pyritään helpottamaan mielen pahaa oloa.

"Psykoterapia voidaan yleisesti määritellä keinoksi saada aikaan psyykkisiä muutoksia toisessa ihmisessä tai ihmisryhmässä psykologisen vuorovaikutuksen kautta, ammatillisesti ja tietoisesti, tarkoituksella poistaa tai lievittää psyykkisiä häiriöitä tai ongelmia sekä niiden aiheuttamaa kärsimystä. Hoitomuodon perustana on oltava riittävästi tutkittu psykologinen tietämys ja sen omaksumiseksi tarvitaan asianmukaista koulutusta. Psykoterapia käsitteenä sisältää useita eri psykoterapiamuotoja, joita pitää voida tarkastella kunkin psykoterapiamuodon ominaislaadun ja sen tarjoamien hoitomahdollisuuksien perusteella" (Psykoterapiakoulutustoimikunnan mietintö vuodelta 1989).

Psykoterapian keskiössä on luottamuksellinen suhde terapeuttiin tai terapiaryhmään, se tarjoaa mahdollisuuden nähdä itseään ja kokemaansa uudella tavalla.

Psykoterapiatyö rakentuu tiiviissä yhteistyössä. Siksi niin terapiaan tulevalla kuin psykoterapeutillakin on oltava luja motivaatio ja sitoutuminen siihen.

Tärkeää psykoterapian kannalta on myös terapeutin ammatillisuus, joka rakentuu terapiakoulutuksen lisäksi

• terapeutin riittävästä terapiakoulutukseen liittyneestä tai muuten läpikäydystä omasta terapiasta
• säännöllisestä työnohjauksesta sekä
• riittävästä ammatillisiin koulutuksiin osallistumisesta.

Psykoterapeutilla on lakisääteinen vaitiolovelvollisuus.

Aluehallintovirasto (AVI) valvoo sosiaali- ja terveyspaleluja tuottavia yksityisiä yrityksiä. Ensinnäkin yrityksen tulee ennen toiminnan aloittamista hakea AVIlta lupaa palvelujen tarjoamiseen. Luvan myöntämisen jälkeen AVI seuraa yrityksen toimintaa ja valvoo edellytettyjen kriteerien täyttymistä ja ylläpitoa.

Vaativa kuntoutus

Psykoterapiaa voi saada Kelan kustantamana vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena (http://www.kela.fi/vaativa-laakinnallinen-kuntoutus-1.1.20162 sekä http://stm.fi/laakinnallinen-kuntoutus) silloin, kun henkilön suoritus- ja osallistumisrajoite on psyykkisistä syistä niin suuri, että se aiheuttaa huomattavia vaikeuksia arjen toiminnoista suoriutumisessa kotona, opiskelussa, työelämässä tai muissa elämäntilanteissa. Tämän rajoitteen ei tarvitse ilmetä kaikissa arjen toimintaympäristöissä.
Sana ”lääkinnällinen” on tässä yhteydessä vähän harhaanjohtava; se ei tarkoita sitä, että kuntoutus olisi lääkkeillä tehtävää, sana on jäänne laista ja sillä tarkoitettaneen sitä, että vaativa kuntoutusta saavat toetuttaa ainoastaan henkilöt, jotka on hyväksytty Valviran terveydenhuollon ammattihenkilöiden rekisteriin.

Asiakkaan tarpeesta riippuen vaativa kuntoutus voi tapahtua joko yksilö-, ryhmä- tai monimuototerapiana tahi päiväkuntoutuksena. Siihen voi yksilöllisen tarpeen mukaan sisältyä esimerkiksi koti- tai verkostokäyntejä sekä liikunta- ja harrastuskokeiluja.

Vaativan kuntoutuksen kokonaiskestoa tai tiiviyttä ei ole rajattu, ne määräytyvät asiakkaan tarpeen sekä terapiasta saatavan hyödyn perusteella.

Vaativassa kuntoutuksessa asiakkaan maksettavaksi ei tule omavastuuosuuksia, vaan Kela korvaa hoidon kokonaisuudessaan.

Vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta koskeva lainmuutos astui voimaan 1.1.2016, sitä ennen siitä käytettiin nimitystä vaikeavammaisen lääkinnällinen kuntoutus.

Psykoterapiaprosessi

Jokainen psykoterapiaprosessi on omanlaisensa ja erilainen kuin mikään toinen. Jotain yleistäkin voitaneen kuitenkin sanoa.

Terapia alkaa tutkimusvaiheella. Silloin

• keskustellaan yhdessä sekä tämän hetken asioista että
• niiden taustalla olevasta elämänhistoriasta ja
• aletaan tarkastella erilaisten ihmisten, tilanteiden ja asioiden herättämiä tunteita ja ajatuksia.

Psykoterapian tavoitteena on mm.

• kärsimyksen lievittäminen
• itseymmärryksen lisääntyminen
• toivon herättäminen
• voimavarojen rakentaminen
• näköalojen avaaminen menneisyyden tapahtumien ja nykyhetken välisiin yhteyksiin
• huonoksi osoittautuneiden toimintamallien muuttaminen ja uusien, toimivampien toimintatapojen rakentaminen niiden tilalle
• vaikeiden tunteiden ja ajatusten sekä ihmissuhdeongelmien käsitteleminen
• autonomian lisääntyminen terapiaprosessin mittaan; ajatusten ja tunteiden vapautuminen, valinnanmahdollisuuksien löytyminen, häiritsevien oireiden väheneminen ja yhä enemmän itsekseen tuleminen ovat lisääntyvää autonomiaa.

Terapian edetessä itsetunto paranee.

Terapian tuloksellisuutta voi punnita asiakkaan elämänlaadun ja toimintakyvyn kautta. Joskus hyvä tulos on sekin, että asiakas pystyy ylipäätään käymään hoidossa.

Toisinaan psykoterapiaprosessin alussa vointi voi jopa huonontua, kun vanhojen kipeiden kokemusten herättämiä tunteita nousee pintaan. Sitä ei pidä säikähtää; pitkässä juoksussa tämän vaikean vaiheen sietäminen tuo oloon ja eloon helpotusta.

Psykoterapian keskeisin tekijä on suhteessa oleminen, olipa kysymyksessä sitten lapsilla leikin kautta tapahtuva terapia tai aikuisten pääsääntöisesti puhumisen avulla toteutuva terapia. Terapeutin aito kiintymys potilaaseensa, yhteinen reflektointi, jaettu läheisyys ja luottamus kasvavat työskentelyn mittaan terapiatyötä kannattelevaksi perustaksi. Psykoterapeutti auttaa asiakasta kysymyksillä, jotka kuljettavat tätä tutkimaan itseään ja löytämään itsestään uutta.

Terapian yksi elementti on tuen antaminen ja kannattelu, toinen on tietoiseksi tulemisen prosessi, jossa potilaan sisäistä maailmaa puetaan sanoiksi; epäselvien tunteiden asettuminen sanalliseen muotoon auttaa tuomaan niihin välimatkaa ja vähentää niiden nostattamaa ahdistusta. Usein oireilla ja ongelmilla on elämänhistoriasta nousevat syynsä ja niitä on tärkeä tutkia. Pelkkä tutkiminen ei kuitenkaan riitä, sen lisäksi tarvitaan aktiivista ajatusmallien muuttamista sekä parempien toimintamallien etsimistä ja vahvistamista.

Terapianprosessin keston määrittely etukäteen ei useinkaan ole mielekästä. Sen sijaan voidaan sopia, että jonkin sopivan ajan, vaikkapa vuoden, päästä arvioidaan yhdessä sitä mistä ollaan tultu ja mihin ollaan menossa.

Helsingin psykoterapiatutkimuksen mukaan terapian pituus osoittautui tärkeäksi terapian vaikuttavuuden kannalta: lyhyet terapiat vaikuttivat nopeammin, mutta pidemmät hoitomuodot olivat vaikuttavampia pitkällä tähtäimellä. (https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/79944/f1cd96be-3946-4eed-805e-b560b8c37847.pdf?sequence=1)

Terapian lopettamistyöskentelylle on hyvä varata riittävästi aikaa ja tehdä suunnitelmaa lopettamisesta yhteisesti harkiten. Terapian on hyvä jatkua siihen saakka, että koet ammentaneesi siitä saatavissa olevan avun. Terapian lopettamistyön pituus on usein suhteessa terapian pituuteen; monta vuotta jatkuneen terapian päättämistyöskentelyyn on hyvä varata muutama kuukausi, lyhyemmissä terapioissa kuukausikin voi olla riittävä.

Asiakkaan ja terapeutin välisestä terapian jälkeisestä mahdollisesta yhteydenpidosta on hyvä puhua yhdessä terapiaa päätellessä.

Prosessi ei pääty terapian päättyessä. Terapiassa saadut eväät ja juurtuneet muutokset vaikuttavat usein niin, että voinnin koheneminen jatkuu hoidon päättymisen jälkeen.